Mitäs nämä ovat?

Näistä dominoneuleella neulotuista paloista piti alkuperäisen suunnitelman mukaan tulla palapeitto, mutta siitä olisi tullut liian raskas minun makuuni ja siksi palat jäi lojumaan lanka-arkkuun. Eilen sain idean, mitä näistä voi tehdä; virkkasin kaksi palaa yhteen ja vielä nirkkoja ympärille ja sain aikaan kaksi pannumyssyä. Ei meillä tällaisia sisällä käytetä, mutta karavaanarielämässä olen näitä kaivannut. Kun keittelee kaffit oikealla kahvipannulla tai ruokaa kaasuhellalla, sitä on vähän vaikeampi pitää lämpimänä kuin kotiolaoissa, jossa on mikro ja muut apukeinot.

Tuohon eiliseen asiaan palatakseni en minä mitään purkanut, tuolla se tekele on märän pyyhkeen alla muotoutumassa, eiköhän se siitä. Ja toinenkin neule on valmis, se saa saman käsittelyn, kunhan tilaa tulee. Kuvia tulee tässä joku päivä, kunhan ehdin hankkia nappeja tai jotain vastaavaa...

Tykkää, ei tykkää...

Pitäisköhän hommata päivänkakkara, että sais selville, mitä tekis kasausta vaille olevalle neuleelle: purkaisko vai ompelisko kasaan? Joku siinä nyt tökkii! Mutta onhan tässä lomaviikko edessä ja aikaa miettiä. Muu perhe on töissä, koulussa ja armeijassa, yksin tässä lomailen. Sataa taas luntakin, auringon paisteen jälkeen.

Pientä välipalaa

Koska lanka loppui isommasta tekeleestä, tekaisin nämä pannulaput välityönä. Ja kyllä valehtelisin, jos väittäisin tykkääväni tästä Novitan Jenga- langasta; minusta se on suorastaan kamalaa ihmeellisine väreineen! Mutta näistä tuli niin rumat, että ne on melkein nätit. Onneksi Pojalla 19v. on menossa pesänrakennuspuuhat ja hän lupasi adoptoida nämä.